No niin, nyt se on aloitettu. Fiilis on korkealla ja ruokaa on kevennetty totaalisesti. Aamupalaksi huitaisin samat mitä laitoin lapsillekin -> kaurapuuroa :). Pisteet on nyt käytössä samoin on PV:n pistelaskin, joka oli vuosia haudattuna syvälle kaappien uumeniin.

Oma mielialani on siis todella positiivinen, vielä kun saisi tuon miehen tajuamaan, että nyt muutetaan elämäntapoja eikä enää mässytetä helposti pikaruokaa tai herkutella telkkarin ääressä kun lapset on laitettu nukkumaan. Eipä se laihtuminen miehellekään huonoa tekisi, tosin pudotettavaa hänellä on "vain" reilun kymmenen kiloa. Ehkä me tästä yhdessä... :)

Liikuntaa pitäisi alkaa hiljalleen harrastaa. Mutta mitä, siinäpä pulma. Tarjontaa on yli äyräiden mutta aikaa on liian vähän. Peruslenkin saan päivällä lasten kanssa heitettyä mutta oman mielenlaatuni tuntien, kyllästyn siihen parissa viikossa. Maaseudulla kun asutaan, niin noita lenkkireittejä ei ole kuin yksi ainoa ja sekin oma hiekkatie. Mutta näin alussa se saa luvan riittää.