Torstai on toivoa täynnä. Eiks sitä niin sanota... Toivoa löytyy, vaikka vaikealta tuntuu. Eilen jätin tarkoituksella viikkopunnituksen väliin, vaikka tänään kyllä käväisin yhden kahvikupillisen jäljeen vaa'assa. Sinänsä hyviä uutisia, tiistain megapainosta oli jo hävinnyt 0,8 kg. Enää siis 2,2 kg hävitettävää, niin olen siinä viikon takaisessa painossa. Siis uskomatonta kuinka paljon mun kroppaan kertyy turvotusta, kun muutamana päivänä ei syö kiltisti terveellistä ruokaa.

Eilen muuten huomasin, että turvotusnesteet lähti liikkeelle. Hyppäsin pelkän aamupäivän aikana neljä kertaa vessassa. Olimme kuopuksen tuubitus-/kitarisan poisto -operaatiossa ja miehenikin sanoi, että onko sulla virtsatie-tulehdus, kun hyppäät koko ajan vessassa. Ei kun turvotus alkoi vaan poistua... No joo, eilen oltiin varhaiseen iltapäivään saakka lääkärikeskuksessa ja mulla meni ruokailut vähän myöhäiseksi. Siellä olis ollut leikkauspotilaiden vanhemmille sämpylöitä mutta yllättäen kuopus päätti takertua minuun (ollut isin poika tähän saakka) ja päätti karjua niin paljon kun keuhkoista lähtee, jos yritin häntä siirtää sylistä pois. Minä siis nökötin heräämössä lapsi sylissä niin kauan kun piti lähteä kotiin. Kotona kahden aikoihin sain lounaan eteeni ja silloin oli jo armottoman myöhäistä. Päänsärky laukkasi paikalle, nälkä kiusasi ihan koko illan ja migreenin se lopulta kehitti. No, mitäpä sitä ei lapsen vuoksi tekisi ja kärsisi.

Tämän viikon tavoitteista sain kuitenkin yhden osan suoritettua. Lähdin illalla kauheassa myrskytuulessa painamaan sauvakävelylle. Piti hiukan purkaa paineita. Sokeria en pystynyt eilen välttämään vaan söin muutaman keksin. Vettä en todellakaan juonut kahta litraa eikä hiilareitakaan tullut vältettyä. Tosin ruuan kanssa join maitoa. Tänään otin vanhasta viisastuneena litran kannun pöydälle ja sen tyhjennän pari kertaa. Tämä konsti toimii mulla. Juon aina lasillisen kun kävelen kannun ohi. Sokeria vältän kuin ruttoa seuraavat pari päivää, sillä muistin, että mehän mennään sunnuntaina 3-v. synttäreille, joissa "joudun" edes hiukan maistamaan herkkuja. Mitäs vielä, lenkki jää tänään väliin. Kuopusta ei saa vielä tänään rasittaa, joten olemme sisällä koko päivän. Mies lähti työreissuun ja kotiutuu huomenna iltapäivällä. En siis voi jättä muksuja illalla hänen hoiviinsa ja livistää lenkille ;).

Mutta nyt soseuttamaan ruokaa kuopukselle. Vielä tänään täytyy antaa sileää ruokaa ja tarvinnee jäähdyttää viileäksi. Iltapäivästä saavat muksut taas nauttia jäätelöstä. Esikoinen on mielissään, että pikkuveljeä on leikelty, niin hänkin saa jädeä nautiskella... :D