Ja täällä jälleen, häntä koipien välissä palaan takaisin. Heti alkuun haluan sanoa isot kiitokset kaikille vierailijoille ja eritoten heille, jotka ovat jaksaneet kommentoida . Ihana tietää, ettei urakassa tarvitse olla yksin.

Ja mitä tulee häntä koipien välissä palaamiseen, niin no, ei mennyt kesä ja elämänmuutos ihan putkeen. Kesä oli kamala, ihan hirveä. Kesä on muutenkin mulle hankalaa aikaa, sillä kärsin hankalahoitoisesta migreenistä. Mutta tämä kamalista kamalin hellekesä oli suurinta kärsimystä mitä tiedän. Ja oon sentään synnyttänyt kaksi lasta. Minätyttö nappailin triptaaneja naamariin siihen malliin, että itseänikin hirvitti. Miehen oli tuskallista katsoa vierestä. Ja kiitos Kelan idioottimaisten päätösten, ei siitä ainoasta tehokkaasta lääkkeestä saa enää Kela-korvausta, joten yritin saada apua tehottomimmista lääkkeistä. Ja eihän siitä saa muuta kun pahan mielen ja särkylääkeriippuvuuden. Elokuun puolessa välissä sitten annoin periksi, maksoin itseni kipeäksi ja käväisin neurologilla. Sain estolääkkeen ja elämä hymyilee. Kelit kyllä viileni ja harmaantui samaan aikaan, mutta mitäpä siitä, yhdistelmä kurja keli ja estolääkitys toimii . Tuleehan noita kohtauksia edelleen mutta kestävät pari päivää ja särky on niin minimaalista, että pärjään joskus jopa ilman lääkkeitä.

Niin sitten pääsi käymään, että mun elämäntapamuutos oli kesän ajan jäähyllä. Niinä aikoina kun olin oireeton, nautin elämästä ja valitettavasti ruuasta. Kiloja kertyi eikä niitä todellakaan lähtenyt. En kyllä edes yrittänyt enkä kantanut moisesta huolta. Nyt ollaan taas ruodussa. Kolmas päivä menossa ja hyvältä tuntuu. Sampuran flunssa vaan ehti iskemään ja on kiusannut jo yhdeksättä päivää. Ei tule liikunnan aloittamisesta yhtään mitään, kun saa kamalan yskänpuuskan pelkästään yläkertaan kiipeämisestä. Mutta sen verran olen saanut aikaiseksi, että ilmoittauduin meidän kunnan laihdutusryhmään. Kyse ei ole Painonvartijoista, sillä sen toiminta taisi Suomessa loppua. Kyse on oman kunnan jutusta. Ilmoittauduin myös kansalaisopiston Zumba-tunneille. Tiedän että zumba on rankkaa mutta teen siellä sen minkä jaksan, huilaan välillä ja jatkan taas. Pääasia, että liikun ja on hauskaa.

Mutta nyt ruuanlaittoon. On taas kovasti pohtimista kun kevennellään reseptejä mutta syödään samalla itsemme kylläiseksi.