Eilen se siis alkoi, elintapojen muutokseni. Lukemattomien laihdutuskuurien aloitusten perusteella kokemusta on kertynyt rutkasti. Tiedän vallan mainiosti, että yleensä ensimmäinen päivä sujuu mainiosti. Sen jälkeen alkaa tökkiä. Tuntuu että on koko ajan nälkä, päätä saattaa särkeä ja on vilu, koko ajan on vilu. Näitä "sivuoireita" kun jaksaa muutaman päivän, niin elimistö tottuu uuteen tilanteeseen. Tänään alkavat siis sivuoireet, niitä innolla odottelen .

Tänä aamuna oli edessä vaakareissu. Voi luoja miten pelkäsinkään sitä! Pakko kuitenkin oli, eihän tästä mitään muuten tule. Ja voi hyvänen aika sentään niitä lukemia, kehtaankohan edes sitä paljastaa... here goes: 119,8 kg. Taivas sentään, pyörryn kohta kun näen nuo lukemat koko ajan ruudulla. Kyllä on saanut ihminen mättää jos jonkin sortin surkeutta suuhunsa, kun on saanut rasvaa itseensä tuon verran . No, nyt ne ajat on ohi ja painokin alkaa toivottavasti tuosta pudota.

Painonkehitystä

On se kumma miten tuo paino yleensäkään on päässyt noin mahtavaksi. Minä, joka olin lapsuudessa, nuoruudessa ja jopa varhaisaikuisuudessa alipainoinen, olen päästänyt itseni tuplaamaan elopainoni. Säälittävää, todella säälittävää. Monesti olen miettinyt mikä sen aiheutti ja aina pääsen samaan. Painoni pysyi kurissa niin kauan kun asuin vanhempieni taloudessa. Äiti laittoi terveellistä kotiruokaa, oli säännölliset ruokailurytmit yms. Kun muutin pois ja aloitin opiskelut kaukana kotoa, ruokavalio repsahti ja vannoin etten koske tikullakaan perunoihin (muihin kuin ranskalaisiin). Liikunta jäi täysin ja siinähän oltiin. Paino alkoi nousta. Viimeinen niitti oli mieheni kanssa yhteen muuttaminen. Parisuhteen hurma ja kotisohvalla nyhrääminen herkkujen kera, siinähän sitä läskiä syntyy. Muutaman vuoden päästä ensimmäinen lapsi ja imetyskilot. Jälleen uusi lapsi ja imetyskilot ja tässä ollaan.

Pariin otteeseen olen laihduttanut n. 10 helppoa kiloa ja aina kuurit ovat jääneet kesken. Oma vika, tulin molemmilla kerroilla raskaaksi . Harmi vaan, ettei tilanne jatkunut yhtä suotuisasti sen jälkeen kun masun asukas saapui maailmaan. Hormonit tekivät tepposet ja imetys teki nälkäiseksi. Suuhun upposi keskellä yötäkin myslipatukoita ja karjalanpiirakoita. Yösyöminen toki jäi pois, kun lapsetkin jättivät yösyömisen mutta meikäläisen nälkä siirtyi vaan valoisaan aikaan. Surkeaa muistella mutta olin toisen lapsen syntymisen jälkeen 6 kiloa kevyempi kuin nyt .

Noh, tuossa ne "pienokaiset" nyt pyörivät ja äiti jatkaa elämänmuutostaan.